1900-luvun alkupuolella Helsingin heränneet kokoontuivat seuroihin yksityiskodeissa. Seuraväen lisääntyessä alettiin kaivata suurempaa kokoontumispaikkaa. Myös tahdottiin saada pääkaupungissa oleskeleville heränneiden kotien lapsille (ylioppilaille, sotapalveluksessa oleville ym.) tilaisuus kokoontua yhteen. Ylioppilaskotikin mainittiin.
Tätä varten perustettiin Helsingin Seuratupayhdistys, joka merkittiin yhdistysrekisteriin 2.11.1925.
Säännöissä määriteltiin yhdistyksen tarkoitukseksi ”ylläpitää Helsingissä ja sen ympäristössä huoneistoja, yhtä tai useampia, joissa herännäisyydelle ominaisin muodoin pidetään yhteistä veisatun, luetun ja puhutun sanan harjoitusta, sekä ylioppilas- ja sotilaskoteja”.
Seuratupayhdistyksen ompeluseura ryhtyi heti hankkimaan varoja järjestämällä muun muassa myyjäisiä ja kirkkojuhlia.
Jo tuomiosunnuntai-iltana 1925 pidettiin kirkkojuhla Johanneksen kirkossa Helsingin seuratupayhdistyksen hyväksi. Puheita pitivät Lapuan kirkkoherra rovasti Kares ja pastori Cederberg Helsingistä. ”Juhlassa oli harvinaisen runsaasti väkeä. Kolehtia tuli 1382 markkaa Seuratuvan aikaansaamiseksi.”
Alkuvuosina yhdistys sai kokoontua seuroihin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasaliin. Kun seura 1933 tarvitsi salin omaan käyttöönsä, yhdistyksen aktiivijäsen tohtorinrouva Karjalainen ryhtyi puuhaamaan oman huoneiston ostamista. Hänen löytämänsä 189 neliön huoneisto sijaitsi Simonlinnassa, Simonkatu 12 A, kerros 6.
”Huoneisto, entinen tanssisali, oli tosin hyvin huonossa kunnossa, seinissä likaisia maalauksia, jotka eivät olleet sopivia seuratupaan, ja permanto paljosta tanssimisesta perin kulunut, mutta näytti muuten seuratuvaksi sopivalta.”
Yhdistykselle oli kertynyt jonkin verran ompeluseuran keräämiä varoja, ja lisäksi oli käytettävissä rovastinrouva Koskimiehen testamenttilahjoitus 25.000 markkaa. Näiden varojen turvin Seuratupayhdistys uskalsi ottaa velkaa ja osti Simonlinnan huoneiston.
Seuratoiminta oli ensimmäisen vuosikymmenen aikana vireää. Talvisodan alla Simonlinnan seuratupa kävi pieneksi ja seuroissa viimeksi tulleet joutuivat jäämään porraskäytävään, kertoo Hengellisessä Kuukauslehdessä kirjoittava Matti Pesonen. Niinpä jouduttiin hankkimaan väliaikaistiloja muualta. Tohtorinrouva Karjalainen syyttelikin itseään liian pienen huoneiston hankkimisesta. ”Se murhe näytti meistä toisista aiheettomalta”, kirjoittaa Matti Pesonen.
Autotalon valmistuttua hankittiin siitä yhdistykselle nykyinen Seuratupa uudeksi kokoontumistilaksi.
Seuratuvassa on herännäishenkisiä tilaisuuksia kuukausittain 20-24. Seurojen lisäksi Seuratuvalla harjoittelee useita kuoroja ja sitä käyttävät kokoustilanaan erilaiset ryhmät, kuten lapsiperheet, Herättäjän nuorisotoiminta ja Herättäjän eri toimikunnat. Lisäksi kokoustilaa vuokrataan ulkopuolisille käyttäjille.
Seuratuvan alkuaikojen ompeluseuran perinnettä jatkaa joka toinen tiistai kokoontuva Seuratuvan lähetyspiiri, joka kerää rahaa Lähetysseuran kautta mm. etiopialaiselle kuurojenkoululle.
Teksti: Martti Tala